Tervetuloa!
Aloita klikkaamalla tästä!

Tietoa undulaateista

Yleistä undulaatista
Koko ja ulkonäkö
Undulaatin hankkiminen
Häkki, hoito, tarvikkeet
Ruokinta
Lisääntyminen
Sairaudet

Undulaatti on maailman suosituin lemmikkilintu. Syinä siihen voi pitää muun muassa melko helposti kesyyntymistä.

Undulaatin nimi tulee sen tieteellisen nimen loppuosasta, sanasta undulatus, joka tarkoittaa aaltoilua (englanniksi undulation). Nimi viittaa linnun selän mustaan aaltokuvioon.

Undulaatilla on papukaijoille ominainen vahva, käyrä nokka ja nelivarpaiset jalat, joista kaksi osoittaa eteen ja kaksi taakse. Nokka ja jalat mahdollistavat kiipeilyn ja esineisiin tarttumisen.

Undulaatti on parvilintu, joten niitä usein suositellaan hankkimaan vähintään kaksi.

Yleistä undulaatista

Undulaattia (Melopsittacus undulatus) tavataan luonnonvaraisena koko Australiassa lukuunottamatta maan koillisosia. Se on Australian yleisin papukaijalaji; miljoonaparvet eivät ole harvinaisia. Undulaatin esiintyminen ja ennenkaikkea lisääntyminen riippuu ilmasto-olosuhteista. Undulaatit siirtyvät suurina parvina seudulta toiselle etsiessään suotuisia ravinto-olosuhteita. Pitkäaikaisen kuivuuden aikana ne lakkaavat kokonaan pesimästä. Sen sijaan olosuhteiden muuttuessa ihanteellisiksi undulaatit pesivät ja tuottavat poikasia jatkuvasti. Tässä onkin tärkein syy sen helppoon kasvatettavuuteen häkkiolosuhteissa.

Perinteisesti alkuasukkaat ovat käyttäneet undulaatteja ravintona, niitä onkin kutsuttu nimellä "betcherrygah" eli "hyvä ruoka" mistä juontuukin lajin englanninkielinen nimi "budgerigar" tai tuttavallisemmin "budgie". Yhdysvalloissa undulaattia kutsutaan usein vain "parakiitiksi", jolloin on välistä hankala tietää tarkoitetaanko juuri undulaattia vai jotain muuta pientä pitkäpyrstöistä papukaijaa. Saksassa nämä linnut taas kulkevat nimellä "Wellensittich". Tieteellinen lajinimi undulatus viittaa aaltoilevaan juovakuviointiin niskan ja selän höyhenissä ja tästä on peräisin undulaatin yleisnimi useilla kielillä, kuten myös Suomessa. Joskus aiempina vuosina undulaattia on meillä kutsuttu myös sen suvusta Melopsittacus johdetulla nimellä "laulupapukaija".

Undulaattia on jalostettu niin kauan ihmisen toimesta, että käytännössä se on eri lintu kuin sen villi Australialainen kantamuoto. Värin lisäksi myös koko on muuttunut; häkkiundulaatti on huomattavasti suurempi ja vahvempi kuin kantamuoto. Pituus nokasta pyrstönkärkeen on noin 18 senttiä. Villi undulaatti on väriltään vihreänkeltainen, mutta jalostuksella on saatu aikaan lähes mitä värejä tahansa. Luonnossa undulaatit lentävät hyvin paljon, siksi on hyvin tärkeää antaa myös kesyundulaatille mahdollisuus päästä toteuttamaan luontaista käyttäytymistään. On vaikeaa saada tarpeeksi suurta häkkiä, joten undulaattien tulisi päästä lentelemään vapaana huoneessa mahdollisimman usein. Undulaateista on jalostettu lukematon määrä eri värejä ja sävyjä. Undulaatti onkin maailman suosituimpia häkkilintuja.

Eurooppaan nämä viehättävät miniatyyripapukaijat saapuivat vuonna 1840. Ensimmäiset undulaatit tuotiin siis Englantiin 1800-luvun puolivälissä. Melko pian se saatiin pesimään (ensimmäisenä Hollannissa) ja sen jälkeen se yleistyi nopeasti häkkilintuna. Sininen oli ensimmäinen värimuunnos.
Undulaatit syövät luonnossa pääasiassa ruohokasvien siemeniä. Tämän takia linnuista on tullut paikoin uhka maanviljelykselle.

Undulaatin suuri suosio on osaltaan perustunut sen kykyyn oppia "puhumaan". Lintu oppii tällöin toistamaan sille useasti lausuttuja sanoja. Yleensä parhaat puhujat tulevat yksin hoidetuista uroslinnuista. Yli puolivuotiasta lintua ei kannata yrittää enää opettaa puhumaan.

 

Koko ja ulkonäkö

 

Undulaatti on kooltaan noin 18 cm, tästä lähes puolet on pyrstöä. Englannissa on jalostettu näyttelymuoto, joka on jonkun verran perusundulaattia kookkaampi ja etenkin pään ja otsan höyhenys pidempää, jolloin ne näyttävät paljon pulleammilta ja pallopäisiltä. Englantilaisia undulaatteja näkee Suomessa harvoin, mutta joskus niitäkin kauppoihin eksyy. Yhdysvalloissa undulaatin normaalimuotoa kutsutaan usein nimellä "american parakeet" erotukseksi englantilaisesta näyttelymuunnoksesta. Lue lisää englantilaisista undulaateista täältä>> Undulaatin kantamuoto on väriltään vaaleanvihreä, pää keltainen ja päässä ja selässä tunnusomaista mustavalkeaa aaltokuviointia. Tästä on kuitenkin jalostettu valtavasti eri värimuunnoksia; erisävyisiä sinisiä ja vihreitä, harmaita, valko/keltakirjavia, vaaleaselkäisiä, valkeita, keltaisia, albiinoita ja lutinoita.

Terve ja hyvinhoidettu undulaatti voi elää jopa yli 15-vuotiaaksi. Nykyään undulaattikantaan on kuitenkin pesiytynyt jalostuksen myötä erilaisia vaivoja, kuten herkkyyttä kasvaimiin, joten valitettavasti monen nykyundulaatin elinikä on keskimäärin ehkä 5-6 vuotta.

 

poikasundun vahanahka
poikasundun vahanahka
poikasundun vahanahka
aikuisen naarasundun vaalea vahanahka
aikuisen naarasundun rusehtava vahanahka
aikuisen koirasundun sininen vahanahka


Nuorella, normaalikuvioisella undulaatilla silmän iiris on tumma ja pään aaltokuvio ulottuu vahanahkaan asti.

 

Aikuisen undulaatin sukupuolen erottaa yleensä helposti vahanokan väristä, koiraalla se on sininen, naaraalla rusehtava. Pesimäaikaan naaraan vahanokka usein vaalenee ja silenee jonkin verran. Voipa vahanokan väri muuttua naaraalla pesintäaikaan jopa sinerväksi tai violetiksikin.

Vahanahkan väri on ainoa varma tapa erottaa naaras ja koiras. Poikasesta voi tehdä kaikenmoisia veikkauksia, mutta varmasti sukupuolen erottaa vasta noin 6 kk - 12 kk ikäisellä undulla, ja juuri nimenomaan vahanahkan väristä. Nuorilla undulaateilla koiraan vahanahka on tavallisesti tasaisen vaaleanpunainen, kun taas naaralla vahanahka on tässä vaiheessa vaaleampi ja jopa hieman sinertävä.

Jos undulaatti on ino (lutino tai albino) voi sukupuolen erottaminen olla erittäin vaikeaa, sillä vahanahkaan ei inoilla muodostu mitään väriä. Tällöin viimeistään pesintätilanteessa näkee, onko lintu naaras vai koiras.

Koirailla on usein pidempi pyrstö ja ne lentävät enemmän ja paremmin kuin naaras. Naarailla on usein lyhyempi pyrstö ja ne laulavat ja huutavat enemmän, sekä pitävät enemmän kaikenlaisesta ruuasta. Mutta näissä em. jutuissa on todella paljon poikkeuksia yksilöiden välillä, eli edelleen painottaen: sukupuolen voi määritellä 100 % varmuudella vasta kun vahanahka näyttää sinistä tai vaaleaa / ruskeaa.

Nuorella undulaatilla silmän iiris on tumma ja vaalenee lopulliseen väriin vasta myöhemmin. Normaalikuvioisella poikasella myös pään aaltokuvio ulottuu vahanahkaan asti, otsa vaalenee vasta noin kolmikuisena alkavan ensimmäisen sulkasadon yhteydessä.

Undulaatin iän tiedät 100 % varmuudella ainostaan umpirengastetusta undulaatista. Lue täältä lisää tietoa rengastuksesta >>

 

Undulaatin hankkiminen

Undulaattia hankkiessa tulisi aivan ensimmäiseksi miettiä, riittääkö linnulle tarpeeksi aikaa. Linnun kanssa on seurusteltava ja sille on järjestettävä virikkeitä. Häkki on siivottava säännöllisesti ja undulaattia on ruokittava monipuolisesti. Matkalle lähtiessä on linnulle hankittava hoitaja tai hoitopaikka. Jos aikoo pesittää lintuja, tulee siitä paljon lisää vastuuta ja vaivaa. Linnun sairastuessa se on vietävä tarvittaessa eläinlääkärin hoitoon ja sille on hankittava ehkä lääkkeitä.

Undulaatti ei ole rauhaa ja hiljaisuutta kaipaavan ihmisen lemmikki. Mitä paremmin se viihtyy, sitä meluisampi ja sotkevampi se on. Oikein hyvin undulaatti viihtyy vain parvessa, jolloin mekastus ja pölyn ja höyhenten leviäminen moninkertaistuvat. Sen, joka ei hyväksy tätä tosiasiaa, pitäisi vielä kerran miettiä, onko undulaatti sittenkään hänelle sopiva lemmikki. Silloin kun undulaatti "vihdoinkin" oppii olemaan hiljaa, sen asiat ovat huonosti, ja omistaja saattaa pikapuoliin päästä eroon koko möly- ja pölytoosasta.

Uutta perheenjäsentä hankkiessa on syytä hetki tarkkailla lintua ennen lopullista valintaa. Terve lintu on yleensä pirteä, liikkuu ja ääntelee. Silmät ovat kirkkaat ja avoimet, hengitys ei rahise eikä sieraimista valu eritteitä. Höyhenet ovat puhtaat ja sileät, etenkin peräaukon ympärystän tulee olla puhdas ja siisti. Apaattisena höyhenet pörrössä nuokkuva tai peräti häkin pohjalla kyhjöttävä lintu on todennäköisesti sairas. Linnut voivat välillä toki torkkua pörheänä ja uneliaana päivänokostenkin aikaan, mutta viimeistään häirittäessä niiden kyllä pitäisi piristyä. Jos ei ole kyse käsikesystä kotikasvatista ei normaaliundulaatti anna ottaa itseään kiinni vapaaehtoisesti. Muutama rähjääntynyt sulka ei haittaa, ne korjaantuvat kyllä viimeistään seuraavassa sulkasadossa, mutta laajoja höyhenettömiä laikkuja ei saisi näkyä.
Undulaatteja löytää lähes kaikista eläinkaupoista, mutta vielä parempi on jos poikasen onnistuu saamaan suoraan kasvattajalta. Kotona kasvatetut poikaset ovat usein jo valmiiksi kesympiä kuin kaupan tarhalinnut. Kasvattajalta saa myös usein hyviä neuvoja linnun hoidosta.

Undulaatti on lemmikkilinnuista yleisin. Se on kaunis, hauska ja usein kohtalaisen helppo saada lisääntymään. Monesti undulaatti hankitaan kuitenkin liian suurin odotuksin sen kesyyntymisestä ja puhekyvyistä. Eniten undulaateista on iloa, kun hyväksyy ne sellaisina kuin ne ovat, eikä odota mahdottomia.

Kesyt undulaatit
Helpointa on kesyttää vasta pesästä lähtenyt poikanen, joka ei vielä edes ymmärrä pelätä. Sen voi nostaa suoraan sormelle ja totuttaa siirtelyyn, silittelyyn ja olkapäällä istumiseen. Yleensä kaupassa on kuitenkin myytävänä jo muutaman kuukauden ikäisiä tai aikuisia undulaatteja, jotka eivät ole kesyjä. Jos undulaatit ostetaan vielä lapselle, joka uskoo niiden saman tien kesyyntyvän, seuraa pettymys, ja innostus lintujen hoitamiseenkin voi lopahtaa lyhyeen. Kesyistä undulaateista kerrotaan tarinoita vielä vuosia niiden kuoleman jälkeen, mutta kukaan ei muista sitä suurta enemmistöä, jonka kesyttäminen ei onnistunut.

Undulaattia mainostetaan varmasti kesyyntyvänä lintuna. Kirjoissa ja linnunruokamainoksissa on kuvia omistajan pään päällä tai kädellä istuvista linnuista. Täysin kesy undulaatti onkin ihastuttava seuralainen, joka parhaimmillaan osallistuu kaikkiin omistajansa kotiaskareisiin.

Kesyys tuo mukanaan myös ongelmia, joista kakkakikkareet ovat pienin, sillä piskuiset jätökset ovat helposti siivottavissa. Undulaatit nakertavat ja järsivät, ja kodin irtaimistossa on paljon tähän toimintaan sopivia kohteita. Pienenä eläimenä undulaatti on myös hyvin altis onnettomuuksille, joten sen läsnäoloa ei saa unohtaa hetkeksikään. Mitä kesympi se on, sitä enemmän sillä on kotona vaaran paikkoja.

Jos taloudessa asuu monta ihmistä, on vaikea saada kaikki perheenjäsenet olemaan jatkuvasti varuillaan undulaatin takia. Vaaroja ovat mm. oven tai ikkunan avaaminen tai auki pitäminen undulaatin ollessa vapaana, oven päällä istuvan linnun rusentuminen oven väliin, lattialla tepastelevan linnun litistyminen jalan alle, kuumat keittolevyt, hukkuminen likoamassa olevaan kattilaan tai vessanpönttöön ja putoaminen epäonnistuneen laskeutumisen seurauksena patterin väliin tai kirjahyllyn taakse. Undulaatit säästyvät monelta vaaralta, jos ne eivät ole kovin kesyjä, vaan niillä on omat vakio-oleskelupaikkansa.

Arka undulaatti
Arkaa undulaattia voi koittaa kesyttää linnun herkkuruoan avulla, namuja tarjoillaan ensin häkin pinnojen välistä, sitten vähitellen kättä voi laittaa hetkeksi häkin ovelle, sitten häkin sisälle ja hiljalleen lähemmäksi lintua. Linnulle voi jutella ja totuttaa sitä omaan ääneen ja ulkonäköön. Kannattaa välttää äkillisiä liikkeitä, huitomista ja huutamista, alussa ei myöskään kannata tuijottaa lintua tiiviisti silmiin kuin hyökkäävä petoeläin. Lintu tuntee olonsa turvallisemmaksi jos istut alempana kuin se. Pikkuhiljaa etenemällä linnun saa luottavaiseksi ennemmin tai myöhemmin. Palkitse lintu herkulla tai ihan vaan jättämällä se sillä erää rauhaan aina onnistuneen harjoittelun tai pienenkin edistysaskeleen päätteeksi. Muista kuitenkin, että jotkut undulaatit ovat luonnostaan arempia kuin toiset, jotkut undulaatit kesyyntyvät helpommin kuin toiset, eli yksilökohtaiset erot ovat suuria.

Montako undulaattia?
Luonnossa undulaatit elävät suurissa laumoissa. Kesyundulaattejakaan ei tulisi koskaan pitää yksin, vaan vähintään pareittain. Undulaatti on hyvin seurallinen eläin; jos hankkii vain yhden linnun, on sille varauduttava uhraamaan aikaa vähintäänkin muutama tunti päivässä.

Parhaiten undulaattien elämää pääsee seuramaan jos ottaa vähintään kaksi lintua; ne ruokkivat ja rapsuttelevat toisiaan, lentävät, kiipeilevät ja syövät yhdessä. Ne selvästi nauttivat toistensa seurasta.

Toisaalta undulaatit ovat yksilöitä, eikä yhteiselo suju kaikilta. Kaupasta ostettu parikin saattaa olla toisilleen sopimaton, joten ostajan pitäisi aina yrittää ostaa pariskunta, joka jo kaupassa on selvästi yksissä. Muuten lintujen elämä voi olla alituista kinaa ja toraa. Jos riitaisan pariskunnan liittää parveen, ne eroavat välittömästi. Kumpikin etsii äkkiä uuden kumppanin, ja molempien elämä voi siitä lähtien olla jatkuvaa onnen auvoa.

Undulaattien käyttäytymisen moninaiset ja mielenkiintoiset piirteet pääsevät parhaiten oikeuksiinsa silloin kun lintuja on kunnon parvi: vähintään kahdeksan mutta mieluummin yli kymmenen. Valitettavasti tämä vain ei useimmille omistajille ole käytännössä mahdollista.

Eri persoonallisuudet korostuvat joukossa. Television saippuasarjat kalpenevat undulaattiparven tapahtumien rinnalla. Romansseja syttyy ja sammuu ja liittoja solmitaan ja puretaan. Joukkoon mahtuu tyyppien koko kirjo huikentelevaisista hurmureista liikuttavasti toisiinsa kiintyneisiin pariskuntiin ja vannoutuneisiin vanhoihinpiikoihin. Myös bailaajat ja hissukat, pirttihirmut ja lempeät vaimot erottuvat. On riehakkaita kaveruksia, jotka lähtevät säännöllisesti yhdessä tekemään jekkua kodin irtaimistolle, ja on harmittomia porukoita, joista on muuten vain kiva liikuskella yhdessä ja kertoilla hyviä juttuja toisilleen.

Yksinäisyys tekee onnettomaksi
Parvessa undulaattien eloa leimaa elämänilo, jonka katselemiseen ei kyllästy koskaan. Undulaattiparven elämää seurattuaan ei voi välttyä pahalta mieleltä, kun joutuu näkemään yksinäisen undulaatin alakuloisena häkissään. Suuren osan päivää se on luultavasti täysin yksin, mikä on sille täysin luonnoton olotila.
Moni hankkii vain yhden undulaatin, koska aikomus on opettaa se puhumaan ja vain yksinäinen lintu voi tämän taidon kunnolla oppia. Ani harvalla on kuitenkin loppujen lopuksi aikaa ja kärsivällisyyttä opettaa lintua järjestelmällisesti, eivätkä kaikki undulaatit opi, vaikka miten opettaisi. Lintu maksaa kovan hinnan omistajansa mielihalusta.

Enemmän iloa undulaatista on, kun antaa sille mahdollisuuden elää lajityypillistä undulaatin elämää eikä yritä tehdä siitä jotain, mitä se ei ole. Undulaatteja pitäisi aina olla vähintään kaksi. Yksinäinen undulaatti voi elää siedettävää elämää vain, jos omistaja on useimmiten päivisinkin kotona ja lintu on kesy ja kotona vapaana. Koululaisen, opiskelijan tai työssäkäyvän ei missään tapauksessa pitäisi pitää vain yhtä undulaattia.

Yksinäinen undulaatti kesyyntyy nopeammin ja usein helpommin kuin laumassa ja viihtyy ihmisen toverina, mutta sille on tällöin pidettävä hyvin paljon seuraa. Jos aikaa ei ole runsaasti linnun kanssa touhuamiseen on paras hankkia undulaatille kaveri tai heti alkuun ottaa undulaatteja pari tai vaikka suurempikin parvi. Pariskuntakin kesyyntyy helposti ja seurustelee ihmistenkin kanssa, mutta töitä on tällöin tehtävä jonkun verran enemmän ja toinen lintu on kuitenkin aina ensisijainen kaveri. Jos lintuja ei aiota pesittää voi mainiosti hankkia myös kaksi koirasta tai kaksi naarasta, ne kaveeraavat usein mainiosti keskenään, toinen linnuista vain ottaa sitten puuttuvan sukupuolen roolin.

Yksinäisyyteen tottunut lintu ei kuitenkaan aina hyväksy kumppania enää myöhemmin. Siinä tapauksessa olisi paras antaa se uuteen kotiin, jossa se pääsee useiden lajikumppanien seuraan. Parveen se kyllä sopeutuu. Tilalle kannattaa hankkia kaksi tai useampia lintuja. Yhdessä elävän parin ei tarvitse olla eri sukupuolta. Pääasia on, että linnut tulevat toimeen keskenään. Suukottelu ja toisen ruokkiminen ei ole vain vastakkaisten sukupuolten hellyydenosoitus, vaan se on myös toveruuden osoitus, jota harrastavat kaveruksetkin parvessa.

Joskus undulaatit voivat kuitenkin tapella keskenään rajustikin, etenkin jos niillä on riitaa vastakkaisesta sukupuolesta tai vaikkapa pesimäpaikoista. Kannattaa siis seurata tarkkaan undulaattien kanssakäymistä ja tarvittaessa eristää häiriköt omaan häkkiinsä. Rähinänaiheita voi vähentää esimerkiksi laittamalla häkiin useampia ruokailuastioita, vaikka jokaiselle undulaatille oman ruokakupin. Nyrkkisääntönä sanottakoon että usein verisimmät tappelut syntyvät usein naarasundujen kesken.

Nuori undulaatti touhuaa ja tirskuttelee juttujaan kaiken aikaa, vanhemmiten vauhti voi hieman hidastua. Undulaatti voi jopa oppia matkimaan jokusen sanan tai vihellystä jos sitä uutterasti opettaa. Suurinta hupiahan on kuitenkin vaan seurata mitä lintu puuhailee tai leikkiä kesyn linnun kanssa ja rapsutella niskahöyheniä.

Naaras vai koiras?
Jos ei aio pesittää lintujaan, ei oikeastaan ole mitään väliä, kumpaa sukupuolta hankittavat linnut ovat. Kaksi koirastakin tulee aivan hyvin toimeen; ne eivät yleensä tappele keskenään. Jos on mahdollisuus tarjota linnuille asunnoksi suuri lentohäkki, voi sinne hankkia pienen lauman undulaatteja. Undulaatit viihtyvät sitä paremmin mitä enemmän niillä on tilaa ja lajitovereiden seuraa. Pesittäminenkin onnistunee paremmin kun linnuilla on mahdollisuus valita kumppaninsa.

Toisin kuin joskus sanotaan, sukupuoli ei vaikuta linnun luonteeseen lainkaan. Sekä uros että naaras saattavat oppia puhumaan yhtä hyvin. Puhetaito riippuu yksilöstä; jotkut linnut oppivat todella helposti matkimaan kuulemiaan ääniä, jotkut eivät opi ikinä.

Undulaattia ostamassa
Jos aikoo ostaa undulaattinsa eläinkaupasta, kannattaa varmistaa todella tarkasti että varmasti saa terveen ja nuoren linnun. Eläinkauppiaat eivät välttämättä aina tunne eläintä niin hyvin että osaisivat määrittää sen iän. Kannattaa opetella itse tunnistamaan nuori lintu. Alle parin kuukauden ikäisen undulaatin tuntomerkkejä ovat vaalea vahanahka, suuret tummat silmät joissa iiris ei ole vielä näkyvissä ja päässä on aaltokuviota. Mitä nuorempi lintu, sitä paremmin ja nopeammin se tottuu ihmiseen. Undulaatin iän saat tietää varmuudella ainoastaan umpirenkaasta.

Erittäin tärkeää on myös varmistaa linnun terveys. Terve lintu syö, lentelee, sukii höyheniään ja ääntelee häkissään. Höyhenpeite on sileä, puhdas ja kiiltävä. Jos lintusen sijaan kyhjöttää paikallaan orrellaan, huojuu tai tärisee, se saattaa olla vakavastikin sairas. Hyväkuntoinen undulaatti on hoikka, sutjakka ja ketterä liikkeissään. Sillä on kirkkaat, pyöreät silmät ja avoin katse. Sen lento on sulavaa ja äkkikäännökset vaivattomia.
Suositeltavampaa on ostaa lintu suoraan kasvattajalta kuin eläinkaupasta. Näin voi lähes varmuudella tietää saavansa varmasti terveen ja muutenkin hyväkuntoisen linnun. Kasvattaja saattaa myös antaa mukaan hoito-ohjeet ja muita neuvoja.

 

Häkki, hoito, tarvikkeet

Häkki
Koska undulaatti lentää mielellään, kannattaa sille valita mahdollisimman suuri häkki. Suositeltu minimihäkkikoko undulaatille tai parille on 0,31m2, siis esim 70 x 45 x 60 cm (l x s x k), kuitenkin mitä suurempi häkki sen parempi. Neliskulmainen häkki on muodoltaan paras. Häkkiä hankkiessa kannattaa kiinnittää huomiota koon lisäksi sen käytännöllisyyteen: onko häkki helppo puhdistaa? Pohjalla oleva, ulosvedettävä laatikko helpottaa siivousta huomattavasti. Onko häkissä riittävästi ja sopivasti sijoiteltuja luukkuja? Yleensä häkkiin on sijoitettu ruoka-astia ja vesipullo ja näiden lähelle orret. Onko siinä kapenevia pinnavälejä tai koristekiemuroita johin lintu voi juuttua? Pinnaväli ei myöskään saa olla liian suuri jotta lintu ei pääse karkaamaan tai juutu kaulastaan pinnojen väliin, undulaatille sopiva pinnaväli on noin 1,5 cm, korkeintaan 2 cm. Undulaatit viihtyvät mainiosti myös suurissa yli metrin mittaisissa lentohäkeissä.

Ylemmäksi häkkiin, sen vastakkaisille puolille kannattaa sijoittaa kaksi tai, jos häkki on iso, useampia orsia. Lisäksi voi häkkiin laittaa tilan sallimissa puitteissa puiden oksia ja erilaisia leluja kuten keinun tai peilin. Mikäli haluaa linnut pesimään, pitää häkissä olla pesäpönttö. Istuinorsien paksuuden tulee olla sellainen, että linnun varpaat eivät yllä orren ympäri. Tällöin lintu saa paremman otteen orresta ja kynnetkin kuluvat sopivasti. Orsia ja muita tarvikkeita häkkiin sijoitettaessa on pidettävä huoli siitä, että ne eivät vie lentotilaa liikaa.

Häkin pohjalle voi laittaa siivouksen helpottamiseksi hiekkaa tai paperia. Häkki tulee kotona sijoittaa jalustalle tai pöydälle valoisaan, vedottomaan paikkaan, ei kuitenkaan suoraan auringonpaisteeseen. Mitä ylempänä linnut ovat sitä turvallisemmaksi ne olonsa tuntevat. Veto on vaarallista linnuille. Paras paikka olisi esim. huoneen nurkka, joka on turvallinen, mutta linnut voivat kuitenkin seurata ihmisten elämää. Häkin sijoittelussa kannataa myös muistaa, että roskia ja jyviä leviää jonkin verran väistämättä ympäristöön. Yöksi kannattaa häkki peittää kankaalla, varsinkin kesällä.

Undulaattia ei ole tarkoitettu nyhjäämään häkissä koko ikäänsä. Jos käytössä ei ole suurta lentohäkkiä, on pikkukaverit päästettävä päivittäin vapaaksi ojentelemaan siipiään. Liikunta pitää linnun virkeänä ja lihakset kunnossa, jolloin tautejakin on helpompi vastustaa. Alku voi olla hankalaa ja epämääräistä törmäilyä eikä lintu välttämättä löydäkään takaisin häkkiin ilman apua, mutta harjoitus tekee mestarin. Minimoi vaaratekijät ennen lennätystä, ainakin ensimmäisillä kerroilla. Sulje ovet ja ikkunat, peitä ikkunat ja peilit ensilennoilla, jotta linnut oppivat pitämään niitä esteinä. Kissat, koirat ja hyvin pienet lapset on syytä viedä toiseen toiseen huoneeseen tai ainakin ottaa hyvin hallintaan. Peitä kattilat, akvaariot yms astiat joihin lintu voi pudota. Valvo lintuja aina niiden vapaanaollessa ja katso etteivät ne pääse nakertelemaan myrkyllisiä kasveja, sähköjohtoja tms. vaarallisia aineita tai tavaroita.

Sisustus
Häkkiin voi laittaa linnuille muutaman esineen joiden kanssa linnut voivat puuhailla. Kannattaa kuitenkin muistaa että liika on aina liikaa. Jos häkkiin työntää paljon erilaisia kiikkuja, peilejä, kelloja yms. ei linnuille jää tilaa liikkua. Silti muutama leikkikalu on aina linnuille tarpeen, kunhan sitä vaihdetaan tarpeeksi usein uuteen ettei lintu pääse kyllästymään. Kannattaa hankkia muutama lelu, joita sitten vuoronperään pitää muutaman päivän linnun häkissä. Näin vanhakin lelu tuntuu uudelta kun välillä on leikkinyt jollakin muulla.

Varsinkin kaikenlaiset peilit näyttävät olevan linnun mieleisiä leluja. Lintu voi istua pitkään peilin edessä äännellen peilikuvalleen ja nokkien sitä. Kulkuset ja muut kellot ovat omiaan herättämään huomiota; kun yksi undulaateista alkaa kilisyttää kelloa, kiiruhtavat häkin muutkin asukkaat nopeasti leikkiin mukaan.

Huolto
Häkki välineineen tulee siivota perusteellisesti 1-2 kertaa viikossa. Vähintää kerran kuukaudessa tulee häkki pestä kuumalla vedellä ja jollain pesuliuoksella. Kun lintu on kesyyntynyt, on hyvä laskea se ulos häkistä lentelemään päivittäin. Tällöin kannattaa peittää verhoilla ikkunat, jotta lintu ei törmää niihin. Akvaario kannattaa myös peittää ja valvoa lintua, jotta se ei syö mahdollisia myrkkykasveja.

Kylpeminen
Useimmat undulaatit pitävät kylpemisestä haaleassa vedessä ja höyhentenhoidolle on tärkeää säännöllinen kylpy ainakin kerran-pari viikossa. Kylpyammeen tulee olla riittävän tilava, jotta undulaatti mahtuu levittämään siipiään kylpiessään. Ammeen pohja ei saa olla liukas, jottei lintu liukastu ja satuta itseään. Vettä ei kannata laittaa ammeen pohjalle kovin paljon; pari senttiä on aivan riittävä määrä. Joistakin undulaateista on kuitenkin miellyttävämpää kun niitä suihkutetaan sumutepullolla; ne pörhistelevät höyheniään, levittelevät siipiään ja kirkuvat innoissaan. Jos tämäkään ei tunnu hyvältä, voi häkin seinälle kiinnittää märkiä salaatinlehtiä joiden lomassa jotkut undikset rypevät mielellään.

Luonnon antimet ja muuta
Linnun vapaana oloa ajatellen kannattaa huoneeseen rakentaa jonkinlainen oleskelupaikka. Orsia kannattaa laittaa eri puolille huonetta jotta linnulla on laskeutumispaikkoja. Undulaateille hyvin mieleinen rakennelma on kiipeilypuu. Isoon puunkarahkaan sidotaan köydenpätkiä, oksia ja muita puuhailuvälineitä. Sinne tänne puunoksiin voi ripustella herkkupaloja ja esim. koirankeksejä nakerreltaviksi. Tästä rakennelmasta saattaa tulla undulaattien lempipaikka häkin ulkopuolella.

Ulkoa niityltä voi hakea heiniä, joita sitten sitoo tupsuksi, joita undulaatit voivat syödä. Myös kävyt sopivat hyvin undulaattien leikkikaluiksi; niitä voi nakerrella ja pyöritellä pitkin lattiaa. Kuitenkin kun hakee ulkoa oksia, käpyjä yms. undulaateille, tulee muistaa varmistaa, että ei kerää niitä liikenteen läheltä. On hyvin vaarallista antaa undulaateille pakokaasun saastuttamia esineitä, undulaatit nimittäin nakertelevat vähän kaikkea.

Myös jonkinlaiset tikapuut voivat olla undulaateille todella mieleisiä. Niissä ne voivat kiipeillä ja roikkua helposti. Mutkainen oksankäppyrä kyllä korvaa helposti tikapuut; se on aivan yhtä käytännöllinen kiipeilyteline.


Ruokinta

Undulaattia on pyrittävä ruokkimaan mahdollisimman monipuolisesti. Undulaatin ravinnon pohjan muodostaa hyvälaatuinen siemenseos, joka koostuu yleensä suurimmaksi osin erilaisista hirssilajikkeista. Lisäksi undulaatti tarvitsee tuoreruokaa, ruoansulatushiekkaa, raikasta vettä ja ehkä jotain vitamiinivalmistetta. Siemenseoksen voi myös korvata osittain tai jopa kokonaan hyvälaatuisilla täysravintopelleteillä, joista lintu saa kaikki tarvitsemansa vitamiinitkin. Siemenseosta täydentämään linnut tarvitsevat etenkin pesinnän ja sulkasadon aikaan lisäproteiineja, joita saa joko kaupan "voimaruoasta" tai kovaksikeitetystä ja hienonnetusta kananmunasta. Lisäksi tarjoillaan tuoreruokaa: omenaa, porkkanaa, salaattia, vesiheinää, voikukkaa, kurkkua yms. vihanneksia ja hedelmiä. Joskus linnut nirsoilevat tuoreruoan suhteen, mutta niitä kannattaa vaan laittaa sinnikkäästi tarjolle ja kokeilla vähän eri muodossa tai sijaintipaikassa. Hirssintähkiä ja erilaisia siementankoja ja -kelloja voi antaa myös herkkuina silloin tällöin.

Kalsiumia ja vitamiineja
Myös kalsiumia on oltava aina tarjolla muodossa tai toisessa: kalkkikivi, seepiansuomu, simpukkarouhe, rouhittu kananmunankuori tai juomaveteen lisättävä helposti liukeneva kalsiumvalmiste. Joskus undulaateilla esiintyy jodinpuutosta, jolloin eläinlääkäriltä saa sopivan valmisteen. Vitamiineja ja hivenaineita löytyy useina juuri linnuille tarkoitettuina valmisteina, ja niitä voi ropsauttaa ruoan sekaan sillloin tällöin etenkin jos lintu ei muuten syö riittävän monipuolisesti. Kupuhiekkaa undulaatti ei nykykäsityksen mukaan välttämättä tarvitse, mutta useimmat undulaatit kuitenkin syövät sitä mielellään, joten hienonnusainesta voi hyvin tarjoilla ainakin silloin tällöin. Mineraalihiekkaa ei juuri erikseen kannata kuitenkaan ostaa, kuvussa hiljalleen hajoava simpukkarouhe (ns. "kalkkirouhe") ajaa saman asian ja toimii samalla kalsiuminlähteenä.

Siemenseos
Siemenet voi ostaa valmiina seoksena tai ne voi sekoittaa itse. Siemensekoituksessa käytetään yleisimmin kanariansiemeniä, kauraa sekä erilaisia hirssejä, mm. hopeahirssiä, verihirssiä, japaninhirssiä ja tavallista viljahirssiä jota saa myös kokonaisena tähkänä.

Siemenet tulee säilyttää oikein. Yleensä siemenet myydään muoviin pakattuina, siemenet kannattaa kuitenkin säilyttää mieluummin vaikka pahvirasiassa. Siementen pitopaikan tulee olla kuiva, ilmava ja pimeä. Kannattaa vielä varmistaa, ettei siemeniin pääse mitään hyönteisiä.

Siemeniä ostettaessa on hyvin tärkeää varmistaa siementen hyvä laatu. Mitä vähemmän aikaa pakkauspäivämäärästä on kulunut, sitä enemmän siemenissä on ravintoaineita jäljellä. Siemenet eivät missään nimessä saa olla paakkuuntuneita, itäneitä eivätkä kosteita, eikä niissä saa olla tuhohyönteisiä. Siementen tuoreus kannattaa aina tarkastaa idättämällä niitä; vain ravinteikkaat siemenet itävät kunnolla.

Siementen idättäminen
Idätettyjen siementen antaminen undulaateille on hyvin suositeltavaa, nimittäin idätetyissä siemenissä on paljon enemmän ravintoaineita kuin pelkissä siemenissä. Kannattaa säännöllisesti idättää pieni määrä siemeniä, joita sitten tarjoaa linnuille. Täytyy muistaa että itäneet siemenet pilaantuvat nopeasti, ja ne tuleekin poistaa häkistä muutaman tunnin kuluttua tarjolle panosta.

Varsinkin pesiville linnuille idätetyt siemenet ovat lähes välttämättömiä. Pieni määrä siemenseosta sekoitetaan pieneen vesimäärään ja annetaan seistä yön yli. Seuraavina päivinä siemeniä kannattaa huuhtoa puhtaalla vedellä siivilässä. Muutaman päivän kuluttua siemenet ovat alkaneet jo itää ja ne voi antaa undulaateille. Vaikka undulaatit eivät suostuisi syömään muuta tuoreruokaa, idätetyt siemenet yleensä kelpaavat.

Tuoreruoka
Tuoreruoasta undulaatit saavat kaikki ne tarvittavat ravintoaineet mitä kuivaruoasta ei saa. Päivittäin tulee tarjota kasviksia, hedelmiä tai marjoja. Kesäisin myös ulkoa löytyy paljon sopivaa viherruokaa, kunhan sitä ei poimita läheltä liikenteen saasteita. Ulkoa löytyy esimerkiksi voikukan lehtiä, vesiheinää, piharatamoa ja tavallista ruohoa. Puutarhasta tai kaupasta kannattaa kokeilla esim. porkkanaa, salaattia, kurkkua, omenaa, päärynää, tomaattia, banaania, kaalia, herneitä, yms.

Kannattaa kokeilla mahdollisimman monipuolisesti, mikä ruoka linnulle kelpaa. Tuoreravinto täytyy kuitenkin muistaa pestä huolellisesti ja poistaa häkistä ennen kuin se pilaantuu. Tuoreruoka on myös hyvä keino saada lihava undulaatti laihtumaan; tuoreruoan osuutta lisätään, ja hirssintähkien osuutta vähennetään päivittäisessä ruokavaliossa. Lisäksi myös vapaana liikkumista lisätään.

Muut ruoat
Kaupoissa on myytävänä hyvin paljon erilaisia undulaatin lisäruokia. Esimerkiksi hunajaiset siemenkellot tarjoavat undulaateille ajankulua. Niitä ei kuitenkaan tulisi tarjota kovin paljoa, sillä ne ovat melko lihottavia.

Hirssintähkät ovat todella hyvä lisäravinne varsinkin pesiville linnuille. Useimmat undulaatit nakertelevat mielellään tähkää, mutta se on melko lihottavaa. Tähkää ei kannata antaa kovin paljoa kerralla, pieni pätkä päivässä riittää. Pesiville ja huonokuntoisille linnuille voi kuitenkin antaa jopa kokonaisen tähkän päivittäin, ne saavat siitä tarvitsemiaan ravinteita.

Ruoansulatushiekkaa tulee olla aina linnun saatavilla koska se on tärkeää linnun ruoansulatukselle, mutta lintu nokkii sitä hyvin pieniä määriä kerrallaan. Hiekan voi laittaa häkin pohjalle, jolloin se on pidettävä hyvin puhtaana ulosteista. Mielestäni on kuitenkin parempi vaihtoehto antaa hiekka tarjolle pienessä erillisessä kupissa, jossa se pysyy paremmin puhtaana. Hyvään linnunhiekkaan on lisäksi lisätty kivennäisaineita ja kalkkia, jotka myös ovat hyvin tärkeitä linnun terveydelle.

Noin kerran viikossa olisi hyvä antaa linnuille kananmunasta ja korppujauhoista tehtyä seosta. Korppujauho tekee kananmunasta linnulle helpompaa nokkia. Varsinkin kananmunan keltuainen on hyvin ravintoainepitoista.

Kalkkikiviä tulee olla aina tarjolla. Niihin lintu voi käyttää nokkaansa ja niistä se myöskin saa kalkkia. Välillä voi näyttää että lintu ei syö kalkkikiveään laisinkaan ja välillä se taas jyrsii sitä tuntikausia.

Silloin tällöin voi antaa herkkupalaksi auringonkukan siemenen, maapähkinän tai rusinan. Myös näkkileivän pala tarjoaa hyvää ajanvietettä linnulle. Kiellettyjen ruokien listalla ovat alkoholi, suola, liika rasva ja tietenkin myrkylliset kasvit.

Vesi
Vaikka vesi pysyy juoma-automaatissa puhtaana, on joka päivä vaihdettava tilalle raikasta vettä. Veteen voi lisätä säännöllisesti monivitamiinia, varsinkin jos undulaatti ei mielellään syö paljon tuoreruokia.

 

Lisääntyminen

Häkkioloissa undulaatit ovat sopivan kumppanin löydyttyä yleensä valmiita pesimään lähes mihin vuodenaikaan tahansa, jos niille annetaan siihen tilaisuus. Undulaatteja ei kuitenkaan saa pesittää liian nuorena, se on rankkaa touhua etenkin naaraan elimistölle ja liian aikainen aloitus voi vaarantaa linnun terveyden tai lyhentää sen elinikää. Vaikka linnut voivat olla valmiita pesimään jo kolmen-neljän kuukauden iässä ja luonnossa saattavat tällöin jo aloittaakin, niin häkkioloissa naaraan tulisi olla mielellään vuoden ikäinen ennen kuin pesintää kannattaa harkita, koiraskin saisi olla ainakin 7-8 -kuinen jos lemmikeistä mielitään terveitä ja pitkäikäisiä.

Myös liian tiheä pesintä näännyttää emolinnut hitaasti mutta varmasti. Anna lintujen pesiä korkeintaan pari kertaa vuodessa ja enintään kaksi poikuetta peräjälkeen. Tämän jälkeen pönttö on poistettava ja annettava lintujen voimien palautua rauhassa useita kuukausia.

Undulaatit lisääntyvät helposti vankeudessa. Tätä tarkoitusta varten häkissä täytyy olla pönttö, joita saa valmiina lemmikkieläinliikkeistä. Pöntön pohjalle, jonka pitää olla kovera, laitetaan ohut kerros sahanpuruja. Pönttöjä pitää olla aina enemmän kuin pesiviä pareja. Tämä vähentää tappelujen määrää.

Undulaatin luonnollinen lisääntymiskausi on huhtikuusta elokuuhun. Valon lisääntyessä keväällä alkaa soidinkäyttäytyminen, jolloin uroslinnut kumartelevat ja ääntelevät paljon. Tämä on sopiva aika asentaa pesäpöntöt.

Undulaatti munii yleensä 4-6 munaa. Muninta tapahtuu pitkän ajan kuluessa; joskus ensimmäisen ja viimeisen munan väliä voi olla jopa pari viikkoa. Hautominen alkaa kuitenkin jo ensimmäisestä munasta. Tästä on seurauksena se, että poikaset ovat usein hyvin eri ikäisiä ja kokoisia.

Naaras huolehtii haudonnasta, joka kestää noin kolme viikkoa, ja poistuu pöntöstä vain pikaisesti syömään ja ulostamaan. Molemmat sukupuolet osallistuvat poikasten ruokintaan ja hoitoon, jotkut naaraat tosin eivät päästä koirasta pönttöön vaan koiras ruokkii vain naarasta joka taas ruokkii poikaset.

Poikaset alkavat kurkkia pesästä noin kolmiviikkoisina ja alkavat harjoitella siipiään vielä pöntössä ollessaan. Vanhemmat yleensä ruokkivat poikasia vielä hetken aikaa pesästälähdön jälkeen niiden opetellessa itsenäistä ruokailua pikkuhiljaa. Poikaset lähtevät pöntöstä 4-5 viikon ikäisinä.

Toisinaan emoilla on kuitenkin niin kiire saada uusi pesue alulle, että ne munivat uudestaan poikasten sekaan tai ajavat pienimmät poikaset pöntöstä väkivalloin eivätkä välitä niistä enää, saattavat jopa olla niin aggressiivisia että poikaset on poistettava häkistä kokonaan.

Poikasten ruokintavaiheessa ja niiden itsenäistyessä on tarjolla oltava runsaasti helposti sulavaa ja helposti syötävää ravintoa kuten voimaruokaa, keitettyä kananmunaa, idätettyjä siemeniä, kostutettua leipää, hieman keitettyä makaronia tai riisiä yms. pehmeää ruokaa. Kannattaa myös asettaa tarjolle tutkittavaksi heti mahdollisimman monipuolista ravintoa, vihanneksia ja hedelmiä niin poikaset oppivat tunnistamaan ne ruoaksi eivätkä nirsoile vanhempana. Noin kaksi-kolmekuisina poikaset ovat täysin itsenäisiä ja ne voi luovuttaa uuteen kotiin.

Naaras munii uudelleen hyvin pian, joskus jopa samaan pönttöön poikasten sekaan. Tästä ei, yllättävää kyllä, ole yleensä seurauksena mitään ongelmia.

Moni murehtii sitä, että undulaatit eivät pesi, vaikka niillä on pesäpönttö. Yksinäinen pari ei tosiaan helposti tule pesimävireeseen, vaan tarvitaan parven stimulaatiota. Pesinnän seuraaminen on mielenkiintoista, mutta ennen poikasten kuoriutumista täytyy olla tiedossa, mitä niille tehdään pesästälähdön jälkeen. Usein naaras ei nimittäin kerta kaikkiaan siedä poikasia silmissään sen jälkeen, kun ne ovat lähteneet pesäkopista. Normaalikokoisessa kotihäkissä voi seurata verinen murhenäytelmä, kun emo alkaa kovin ottein ajaa poikasia omalta reviiriltään.

Häkin tapahtumia on tässä vaiheessa seurattava huolellisesti, ja poikasia varten pitää olla valmiiksi varattuna toinen, tilava häkki. Lentoharjoitukset lihasten vahvistamiseksi on aloitettava heti. Jos poikaset halutaan viedä kauppaan, se on parasta tehdä parin viikon kuluessa pöntöstä lähdöstä. Silloin ostajalla on paras todennäköisyys saada helposti kesyyntyvä lintu, joka vastaa hänen odotuksiaan. Poikaset voi myydä myös itse, jos haluaa niille varmasti hyvän kodin, mutta se ei aina ole helppoa. Poikasia ei ylipäätään ole mikään pakko teettää!

Poikasten lähdettyä pesästä pönttö otetaan pois ja voimaruuan ja kananmunan antaminen lopetetaan. Naaraalle järjestetään paljon askartelemista ja vähäenergistä nakerrettavaa. Toinen vaihtoehto on, että naaraan annetaan munia uusi, täysi pesue, minkä jälkeen pönttö munineen otetaan pois. Jos naaras aina vain jatkaa munimista, tarvitaan eläinlääkärin antamaa hormonihoitoa. Muuten naaras voi lopulta nääntyä munien kehittämisen aiheuttamaan rasitukseen. Munien tuottaminen vaatii erittäin hyvälaatuista ravintoa ja kaikkia ravintoaineita oikeassa suhteessa. Jatkuvasti munivan naaraan pitäminen hyvässä kunnossa ei onnistu loputtomiin.

Undulaatin poikaset kuoriutuvat joka toinen päivä eli samassa tahdissa kuin munat munittiin. Isossa poikueessa ensimmäisellä alkavat jo sulat tulla esiin, kun pienin makaa alastomana koko kasan alla. Kuin ihmeen kaupalla pahnanpohjimmainenkin voi saada ruoka-annoksensa, selviytyä survoutumiselta ja kehittyä upeaksi nuoreksi linnuksi.

Aina undulaatin poikanen ei pääse itse ulos munasta, kuoren ollessa liian paksu tai poikasen ollessa liian heikko. Tällöin kasvattajan täytyy tarkkailla tilannetta tarkoin ja avustaa poikasta jos siihen on tarvetta. Oheisessa kuvasarjassa näkyy munan avaaminen varoen, jotta poikanen pääsee ulos.

Poikanen oli piipittänyt munan sisältä klo 10 alkaen. Klo 13 iltapäivällä poikanen oli saanut aikaiseksi vain pienen reiän, eikä päässyt munasta ulos. Klo 16 aikaa reikä oli edelleen saman kokoinen ja piipitys oli jo hieman heikentynyt. Oli siis aika puuttua asiaan.


1) Klo 16 poikanen on jumissa munan sisällä, eikä pääse omin avuin ulos. Emo ei auta poikasta.

2) Varoen suurennamme reikää, jotta poikanen saisi itse munan rikki ja auki.

3) Reiän suurentamisessa täytyy olla näppärä ja erityisen varovainen, jotta ei vahingoita pientä undulaatin poikasta.

4) Reikää on suurennettu melkoisesti, mutta poikanen on jo heikko, eikä jaksa rikkoa loppua munan kuorta itse.

5) Munan kuoret on puoliksi poistettu. Poikanen on elossa ja vahingoittumaton, mutta ei jaksa tulla yksin ulos munasta.

6) Poistamme loputkin munan kuoret ja päästämme poikasen vapauteen.

7) Poikanen on ulkona munasta. Poikanen on väsynyt, mutta elossa. Parin päivän päästä on selvää, että poikanen säilyy elossa. Ilman apuamme poikanen olisi menehtynyt munan sisälle.

 

Sairaudet

Yleistä
Hyvin hoidettu ja monipuolisesti ruokittu undulaatti sairastuu melko harvoin. Helpointa onkin välttää ikävät sairastumiset oikealla hoidolla. Esimerkiksi turhaa stressiä tulisi aina vältää, sillä se voi olla hyvinkin kohtalokasta undulaateille. Ensimmäisenä havaittavia oireita on yleensä undulaatin haluttomuus; se vain kyhjöttää orrellaan eikä syö kunnolla. Yleensä huomaa todella helposti muutoksen kun muuten niin virkeä undulaatti ei enää puuhailekaan lelujensa parissa, vaan makaa lähes vaakasuorassa asennossa paikoillaan ja tuijottaa kiillottomin silmin.

Myös hengityksessä voi olla vaikeuksia; hengitys rahisee ja lintu aukoo nokkaansa. Aika usein aiheuttajana on veto, jolle undulaatit ovat erityisen herkkiä. Undulaattien häkkiä ei tule sijoittaa aivan ikkunan lähelle, juuri vedon välttämisen takia.

Jos lintu näyttää olevan sairas, kannattaa varmuuden vuoksi yleensä ottaa nopeasti yhteyttä eläinlääkäriin. Undulaatista, kuten muistakaan pienistä eläimistä, ei aina heti huomaa niiden sairastuneen. Suomessa on useita eläinlääkäreitä, jotka osaavat hoitaa lintuja ja undulaatteja. Eräs parhaimmista on eläinlääkäri Reijo Nenonen, joka on erikoistunut lintuihin. Puhelin 0400 575 609, sähköposti reijo@novils.com

Seuraavassa on eräitä yleisimpiä undulaatin sairauksia ja vaivoja. Kannattaa kuitenkin muistaa että vain undulaatteja hyvin tunteva henkilö, joka saa itse todeta undulaatin oireet, voi varmaksi sanoa mikä undulaattia vaivaa.


Muutamia undulaateilla melko yleisiä sairauksia

Oireita Mahdollisia syitä Hoito
Höyheniä irtoaa jatkuvasti, höyhennys ei ole kiiltävä ja siinä on aukkoja. Vitamiinien puute, loiset. Vitamiinien lisäys. Loisia vastaan eläinlääkäri määrää desinfioimisainetta. Kaikki linnun esineet sekä häkki desinfioidaan huolellisesti.
Ripuli. Puutossairaus, myrkytys, vääränlainen ruokinta, vilustuminen. Myrkytystä epäiltäessä heti yhteys eläinlääkäriin, vilustunut lintu siirretään lämpimään paikkaan ja sille annetaan lääkehiiltä. Jos ripuli ei ala loppua, on otettava yhteys eläinlääkäriin.
Höyhenten nyppiminen. Tekemisen tai seuran puute. Linnulle järjestetään tekemistä; leluja ja nakerreltavaa. Mahdollisesti myös toinen lintu seuraksi.
Liian pitkä nokka. Nokan liikakasvu. Nokka lyhennytetään asiantuntevalla henkilöllä, linnulla on aina oltava tarjolla kovaa nakerreltavaa.
Harmahtavaa, rupimaista peitettä nokan yläpuolella vahanahassa, jaloissa, silmien ja peräaukon ympärillä. Cnemidocoptes pilae -punkit, eli kalkkijalkapunkki (papukaijasyyhy). Linnun yleiskuntoa tarkkaillaan, ruokinta pidetään mahdollisimman monipuolisena ja juomaveteen lisätään monivitamiinia. Näkyviä tahmoja ja kovettumia pyyhitään sopivalla lääkkeellä - kysy eläinlääkäriltä tarkemmat ohjeet.
Kouristukset. Vitamiinien puute. Ota yhteyttä eläinlääkäriin. Ensiapuna voi yrittää antaa lepoa, lämpöä ja vitamiineja, ei kuitenkaan infrapunasäteilyä.
Nuha, aivastelu, yskä, liman erittyminen ja pään ravistelu, tahriintuneet sieraimet ja pään höyhenet, vaivalloinen hengitys. Kuputulehdus, jonka on aihettanut vilustumisen tai infektion. Ota yhteyttä eläinlääkäriin. Höyhenet pestään haalealla vedellä ja kuivataan kevyesti. Infrapunasäteilytys ja höyrytys.


Murtumat
Undulaatti saattaa joskus katkaista jalkansa tai murtaa siipensä. Silloin on parasta viedä undulaatti eläinlääkärin hoitoon; vain asiantunteva ihminen voi varmistaa kuinka vakavasta murtumisesta on kyse. Joskus murtuma voi parantua itsestäänkin, mutta joskus vaaditaan jopa leikkaushoitoa.
Undulaateilla esiintyy lisäksi jonkin verran muitakin sairauksia, mutta useat sairaudet ovat vältettävissä oikealla ruokinnalla. Varsinkin sulkasadon aikaan ja talvella on hyvä antaa monipuolisen ravinnon lisäksi vielä jotain monivitamiiniakin. Pesivien parien ruokaan tulee aika kuulua monivitamiini- ja kalsiumlisät sekä voimaruoka, jotta vältetään vitamiinipuutokset.

Sulkasato
Sulkasato ei varsinaisesti ole sairaus, vaan kaikilla undulaateilla on sulkasato yhdestä kerrasta muutamaan kertaan vuodessa. Jotkut linnut vaihtavat kaikki höyhenensä lähes yhdellä kertaa, jotkut taas vähitellen. Joskus lintu voi sulkasadon aikaan tulla jopa lentokyvyttömäksi, mutta kunhan uudet sulat kasvavat, vaiva kyllä paranee. Sulkasadon aikana täytyy erityisen tarkasti valvoa ettei lintu joudu alttiiksi vähäisimmällekään vedolle.

 

Lähteet:

www.liaani.net

www.nettilinja.fi/~minnaliu/undulaatti.html

www.petbirdpage.com/budgie.htm

http://www.sey.fi/elaintieto/undulaatit.html

http://www.papukaijayhdistys.fi/modules.php?name=News&file=article&sid=2

http://www.geocities.com/Heartland/3749/

http://lintumaailma.urli.net/

 

Lisää tietoa voit kysyä s-postitse info@undulaatti.com

 

Takaisin etusivulle