Amerikankääpiöterrieri
on alkuperäinen amerikkalainen. Metsästäjät,
metsämiehet ja maanviljelijät adoptoivat englantilaisen
kettuterrierin Amerikkaan koiran moninaisten työominaisuuksien
vuoksi.
August
Belmont, eräs ensimmäisistä tunnetuista kettuterrierin
kasvattajista, on sanonut: "Terriereillä on luontainen
vaisto ja kyky metsästää ja tuhota kaikenlaiset
tuholaiset, jahdaten tuholaisia väsymättä
jokaikiseen paikkaan. Terriereillä on kirpakka ja vilkas
luonne, tarkka näkö, erinomainen kuulo, hyvä
hajuaisti ja ne eivät anna koskaan periksi." Tätä
lausetta voi hyvin soveltaan tämän päivän
työkoira-amerikankääpiöterrieriin.
Kettuterrieri
pääsi amerikkalaisen koirakansan, eritoten metsästäjien
suosioon 1800-luvun lopulla. Samoihin aikoihin rodusta ryhdyttiin
valikoimaan pienempiä yksilöitä, hieman eri
käyttötarkoitusta varten. Usein juuri nämä
pienemmät kettuterrierit saivat päivän parhaan
saaliin kiinni - ne kun pääsivät koloihin
joihin isommat koirat eivät mahtuneet. Lisäksi
nämä pienet terrierit mahtuivat mainiosti metsästäjän
takin taskuun tai aselaukun sivutaskuun. Niin pienet terrierit
olivat aina metsällä mukana.
Ne
pienet terrierit, jotka eivät pärjänneet
metsällä tai saaliin jaossa isommille terriereille,
kuolivat tai niitä ei käytetty jalostuksessa.
Näiden pienien kettuterriereiden raaka luonnon valinta
jätti jäljelle vain ne kaikkein kovimmat yksilöt.
Näistä pienistä, sitkeistä ja luonteeltaan
ja fysiikaltaan kovista työkoirista syntyi lopulta
amerikankääpiöterrieri, eli Toy Fox Terrier.
Kettujen
metsästys ei ollut harrastus maanviljelijälle.
Maanviljelijällä ei kestänyt kauaa tajuta,
että tuo samainen amerikankääpiöterrieri,
joka oli herrojen mukana metsällä, voisi olla
kätevä ja tarpeellinen apu maatilalla. Niin amerikankääpiöterrieri
kulkeutui maatiloille, ollen päivisin korvaamaton apu
hiirien ja rottien hävityksessä ja vartioiden
öiseen aikaan kanalaa ketuilta. Osa amerikankääpiöterriereistä
oli toki talossa sisällä, koska talon emäntä
piti tätä koiraa niin kovin suloisena, mutta koira
kyllä kuuli kanojen hätähuudot sisälle
saakka.
Eliza Hopkins kuvailee tyypillistä amerikankääpiöterrieriä
näin: “Koirien omistajat näyttivät
amerikankääpiöterrierille, missä rotat
majailevat. Ladon ja talon alla saatoi olla montakin rotan
pesää. Kun päivä oli illassa, oli aivan
tavallista että amerikankääpiöterrierit
olivat metsästäneet ja tappaneet kymmenittäin
rottia ja hiiriä. Muistan tapauksen, jossa amerikankääpiöterrierit
olivat päivän päätteeksi tappaneet 74
tuholaista!"
1900-luvun
alussa, kun televisiota ei vielä ollut, ihmiset viihdyttivät
itseään latotansseissa, kirkon tapahtumissa ja
"Koira ja Poni Show"-tapahtumissa. Amerikankääpiöterrieri
oli ihanteellinen matkustuskaveri, kun lähdettiin perheen
kanssa tapahtumiin. Erityisesti amerikankääpiöterrieri
esiintyi edukseen "Koira ja Poni Show"-tapahtumissa,
sillä amerikankääpiöterrieri on pieni,
älykäs ja oppii helposti temppuja. Amerikankääpiöterrieri
onkin koira, jolla on monta titteliä - sirkuskoira,
metsästyskoira, lemmikki.
Vuonna
1912 United Kennel Club ryhtyi rekisteröimään
sileäkarvaista kettuterrieriä ja rotumääritelmässä
mainittiin myös rodun kääpiöversio.
Amerikankääpiöterrierin omistajat ja harrastajat
kuitenkin pyysivät omaa rotuaan jo 1920-luvulla. Vasta
vuonna 1936 United Kennel Club suostui tähän ja
tällöin UKC myönsi virallisen rotumääritelmän
amerikankääpiöterrierille.
Jo
alusta lähtien oli selvää, että amerikankääpiöterrieri
oli työkoirataustansa ansiosta täysin erilainen
kääpiökoirarotu, kuin mikään muu
rotu. Koskaan aikaisemmin ei kääpiökoirissa
ole nähty tällaista voimaa, terveyttä ja
fyysistä suorituskykyä. Useat kääpiökoirarodut
ovat täysin piloille jalostettuja juuri näyttelytaustansa
vuoksi, mutta ei amerikankääpiöterrieri.
Amerikankääpiöterrieri
on jalostunut kovaksi työkoiraksi monesta syystä.
Amerikankääpiöterrieri teki ja imetti pentunsa
ladon lattialla tai kuistin alla. Terveimmät pennut
selvisivät ulko-oloissa, loput kuolivat. Jotkut pennut
oppivat väistämään lehmien tiukkoja
potkuja, jotkut eivät. Jotkut pennut olivat terävämpiä
ja oppivat väistämään oravaa, rottaa
ja muita tuholaisia - loput pennut päätyivät
saaliiksi. Jotkut pennut olivat tarkkakuuloisia ja ilmoittivat
emolle jo paljon ennen kuin kettu oli näkyvillä.
Nämä pennut säilyivät hengissä.
Näin vain kaikkein terveimmät, fiksuimmat ja valppaimmat
pennut säilyivät hengissä ja näissä
koirissa on amerikankääpiöterrierin perusta.
Näitä ominaisuuksia tulee vaalia, niitä tulee
edelleenjalostaa ja näistä ominaisuuksista tulee
olla ylpeä - ne tekevät amerikankääpiöterrieristä
sen upean työkoiran, joka erottuu kaikista muista roduista
parempana.
On
tämän päivän kasvattajien haaste pitää
amerikankääpiöterrieri juuri tällaisena
työkoirana, mutta silti pienenä, jotta se mahtuu
edelleen rotan koloon ja metsästäjän takin
taskuun. Vuonna 1958 United Kennel Clubin lehti Bloodlines
julkaisi artikkelin, jossa mainittiin, että on erittäin
helppoa suurentaa rotua, mutta vie vuosikymmeniä päästä
takaisin pieneen, lihaksikkaaseen, kompaktiin työkoiraan.
United Kennel Club haluaa, että amerikankääpiöterrieri
pysyy pienenä kääpiökoirarotuna. Erittäin
tärkeää on se, että amerikankääpiöterrieri
pysyy kovana työkoirana. Amerikankääpiöterrierin
tulee olla kompakti, lihaksikas, vahvaluinen ja kova metsästämään.
Hyvä esimerkki amerikankääpiöterrierin
ulkomuodosta näkyy kuvassa oikealla, Gr. Ch. PR Gorden's
Madam Butterfly.
Kuten
Eliza Hopkins ja muut maailman johtavat amerikankääpiöterrierikasvattajat
tietävät, jotkut kasvattajat oikoivat ja ottivat
erivapauksia rodun pitämiseksi pienenä. Näitä
jälkiä korjataan vielä tänäkin
päivänä. On tiedossa useita risteytyksiä
amerikankääpiöterrierin, manchesterinterrierin
ja chihuahuan välillä. Kuitenkin elokuussa 1960
United Kennel Club pisti rotukirjat kiinni ja siihen loppui
papereiden väärentäminen. Mutta vielä
tänä päivänäkin näkee omenan
muotoisia päitä, liian pieniä silmiä,
pullottavia silmiä ja muita merkkejä risteytyksistä.
Suurimmaksi osaksi tämän päivän amerikankääpiöterrierit
eivät ole mitään risteytyksiä, vaan
aitoja, alkuperäisiä amerikankääpiöterriereitä.
Tähän pääsyyllinen on paljon ja erittäin
hyvää työtä rodun eteen tekevä
National Toy Fox Terrier Association,
joka perustettiin vuonna 1949. NTFTA peräänkuuluttaa
nimenomaan kasvattajien vastuuta työkoira-amerikankääpiöterrieristä.
Amerikankääpiöterrieri on ennen kaikkea terrieri.
Sen pääasiallinen tehtävä on edelleen
metsästää tuholaisia, vaikkakin amerikankääpiöterrieri
on erinomainen koira myös monessa muussa asiassa, etenkin
lemmikkinä.
Vaikka
amerikankääpiöterrieri-rodun suosio on kasvussa,
myös näyttelykoirana, ei suurin osa amerikankääpiöterriereiden
omistajista lotkauta korvaansa koiran ulkomuodolle. Amerikankääpiöterrierin
tärkein tehtävä suuren yleisön mielestä
on edelleen metsästää rottia ja hiiriä,
olla mukana metsällä, pitää lato puhtaana
tuholaisista, varoittaa vihulaisista öiseen aikaan.
Tänä päivänäkin suuri osa amerikankääpiöterriereistä
synnyttää pentunsa ladossa tai kuistin alla ja
vain parhaimmat näistä pennuista selviävät.
Nämä parhaimmat pennut rekisteröidään
United Kennel Clubissa.
Amerikankääpiöterrieri
on itsenäinen työkoira, mutta täysin riippuvainen
ihmisen sille osoittamasta rakkaudesta. Vaikka amerikankääpiöterrieri
on kova tuholaisten hävittäjä, se nauttii
silti sylissä ja sohvalla makoilusta. Amerikankääpiöterrieri
on epäileväinen kaikkea uutta kohtaan, oli se
sitten ääni tai haju. Kuitenkin amerikankääpiöterrieri
on niin itsevarma ja luottavainen, että se köllöttää
täysin rentona omistajansa sylissä. Dan Greenwald
on sanonut, että amerikankääpiöterrieri
nukkuu yksi silmä avoinna. Tämä pitää
paikkansa.
Seisomme
uuden ajan kynnyksellä. Käsissämme on pienen
työkoiran kohtalo. Tämä koira on selvinnyt
tiukkana työkoirana jo 1500-luvulta saakka, ainoastaan
kovan luonteensa, hyvän itseluottamuksensa, terveen
fysiikkansa ja tarpeellisuutensa vuoksi. Millainen amerikankääpiöterrieri
on kymmenen vuoden kuluttua? Tai viidenkymmenen vuoden kuluttua?
Se riippuu siitä, kuinka hyvin pystymme pitämään
kiinni amerikankääpiöterrierin työkoiraperimästä.
Sillä sitä amerikankääpiöterrieri
on - erinomainen työkoira.
Teksti:
Barbara BJ Andrews, Eliza Hopkins, Margo K. Carter - TheDogPlace
Tekstin suomennos: Toy Fox Terrier Kennel
Kuvat: Toy Fox Terrier Kennel & TheDogPlace, ellei muuta
mainita.
INFO@TOYFOXKENNELS.COM
©
Copyright Toy Fox Terrier Kennel
